Otsikko on hieman raflaava, mutta tuntuuko se sinusta oikealta?
Tietyiltä osin olen otsikon kanssa samaa mieltä. Pohjaan tämän niihin vuosiin, joina olen tehnyt töitä maaseudulla ja maaseudulle. Työni ovat vieneet minua maakunnallisesta työstä yhdistysten toimintoihin ja maaseudun kehittämiseen. Viimeisten viidentoista vuoden työpaikkanani ovat olleet koko Kainuu sekä fyysisesti Kajaani, Paltamo tai Vuolijoki. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että tietyt asiat toimivat paremmin maaseudulla, oli sitten kyse harvaan asutusta maaseudusta, ydinmaaseudusta tai kaupungin läheisestä maaseudusta.
Maaseudulla osa palveluista on kaukana, mutta osa todella lähellä. Vuolijoella työpaikkani sijaitsi kirkonkylän keskellä. Aivan vieressä oli tankkauspiste, kauppa, sähkölatauspiste, apteekki ja kukkakauppa. Näitä palveluja ei kaikilla maaseudun kylillä ole, mutta muita kylläkin. Sain nimittäin tilattua luomu kananmunat ja jauhot suoraan työpöydälleni. Tiesin mistä tuotteet tulivat ja keneltä, eikä tuoreempaa olisi voinut toivoa. Sain ostettua juureksia, omenia, marjoja ja jopa muikun mätiä ilman kuljetuksia tai aika viiveitä.
Hienoa maaseudulla on myös tieto siitä, kuka voi auttaa eri tilanteissa tai ainakin tiedät, keneltä voit asiaa tiedustella. Jos auton kanssa on ongelmaa, niin kysymällä selviää korjaamot ja tekijät. Tarvitset traktoria, kauhakuormaajaa tai muuta työvälinettä, niin joku aina tietää jonkun, jolta kyseisiä välineitä saattaa tiedustella. Sama pätee resepteihin, työntekijöihin, juhlapaikkoihin tai vaikkapa sairastellessa kauppakassin kotiovelle saamiseen.
Toki maalla kaupunkilaista hieman hämää nimet ja lähinnä sukunimet ja talojen nimet. Luulemasi kaksi eri henkilöä ovatkin yksi ja sama, kun joskus häntä puhutellaan sukunimellä ja joskus sukunimen paikalla on talon/ tilan nimi. Ja kyllähän esimerkiksi Paltamossa on aika monta Leinosta, joten joskus saattaa oikean henkilön etsimiseen mennä useampi puhelu.
Väitän myös, että maalla apua saa helpommin kuin kaupungissa. Tunnet naapurisi ja kyläläiset ja autat heitä ja he auttavat sinua tarpeen tullen. Apu ulottuu myös meihin muualta tulleisiin tai paikkakunnalla vieraileviin. Toki ”kaikki tuntee kaikki” voi joskus tuntua hankalaltakin, kun tekisi mieli mököttää yksin kävelylläsi, mutta kyllä se päälisin puolin on hyvä asia. Naapuri huomaa, jos pihassasi poissa ollessasi on outo auto ja jos ei käy kysymässä, ketä tulijat ovat, niin todennäköisesti ainakin rekisterinumero otetaan talteen ihan varmuuden vuoksi. Koronan aikana avun antaminen ilmeni mielestäni hienosti juuri siinä, että kun tiedettiin kyläläiset, niin nousi myös huoli, että saavathan kaikki apua. Soiteltiin ja kyseltiin ja mietittiin yhdessä, miten ostokset ja lääkkeet saadaan perille turvallisesti.
Ja onhan maalla tilaa olla ja elää, harrastaa ja nauttia ympäristöstä ja luonnosta. Voinhan minä kerrostaloasuntoni pihalle mennä krokettia tai futista pelaamaan, mutta ehkä vähemmät silmäparit olisivat parempi vaihtoehto. Kerrostalo eläjän pitää oikeastaan aina lähteä johonkin. Oven aukaisu kun ei vie pihalle tai kasvimaalle, vaan edessä on rappukäytävä ja siitä kävely tai autoilu eteenpäin.
Parasta maaseudulla elämisessä on kuitenkin minusta se, että koen siellä lähialueen asioihin vaikuttamisen olevan helpompaa kuin kaupungissa. Jos haluat järjestää tapahtuman, niin alueen yhdistykset ovat lähellä ja mukaan pääsee toimimaan. Musiikkiesitykselle löytyy esityspaikka ja peräkonttikirppis paikan maanomistaja asuu todennäköisesti lähellä ja lupa hoituu suu-sanallisesti.
Näin Tulevaisuuden Maalaisjärki -blogiin kirjoittaessani nostankin loppuun mietittäväksi, miten sinä vaikuttaisit oman alueesi tulevaisuuteen? Mitä voisit tehdä, jotta sinun kylälläsi olisi helppoa asua jatkossakin tai jopa vielä helpompaa? Mitä palveluja haluaisit lisää alueellesi? Tai onko arjen toimintoja, joiden haluaisit olevan helpommin toteutettavia?
Näen ja uskon, että alueemme elinvoimaisuus ja hyvinvointi ovat asioita, joihin me itse voimme vaikuttaa. Maaseudulla tämä osataan. Aina voi odottaa, että joku tulee ja tekee, mutta onhan myös niin, että alueen asukkaat itse tietävät parhaiten, mikä heidän kylällään toimii, mitä siellä oikeasti tarvitaan ja osaavat sen myös monesti parhaiten toteuttaa.
Kirjoittaja Yhteisökartturi Maria Helo