Vieraskynäblogi Timo Reko, Maaseudun sivistysliitto
Euroopan parlamentti on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet luonnon ennallistamiselle: vuoteen 2030 mennessä 20 % maa- ja merialueista tulisi ennallistaa, ja vuoteen 2050 mennessä tavoite nousee 30 %.
Suomessa valmistellaan parhaillaan ennallistamisasetusta ministeriöissä, ja vaikka toimeenpanossa saattaa ilmetä viivästyksiä, on selvää, että ennallistamistoimia tullaan vauhdittamaan jo lähivuosina. Näillä toimilla on suuri vaikutus myös maaseutuun, sillä EU suunnitelmat koskevat laajoja alueita – Suomessa puhutaan jopa miljoonista hehtaareista. Tämän mittakaavan toimet tuovat mukanaan merkittäviä kustannuksia, joiden on arvioitu nousevan yli 10 miljardin euron kokonaissummaan vuoteen 2050 mennessä.
Erityisesti kosteikoiden, kuten turvepeltojen ennallistaminen, on suuri haaste, sillä niitä pitäisi saada ennallistettua jopa puolet vuoteen 2050 mennessä. Vaikka nämä luvut saattavat vaikuttaa maaseudun ihmisille monimutkaisilta ja pelottavilta, on tärkeää muistaa, että maaseudun väki on keskiössä, kun luonnon monimuotoisuuden edistäminen etenee.
MTK ja sen ruotsinkielinen sisarjärjestö julkaisivat alkuvuodesta 2024 luonnon monimuotoisuuden tiekartan, jonka mukaan 80 % viljelijöistä pitää luonnon monimuotoisuuden edistämistä tärkeänä. Viljelijät toivovat kuitenkin, että toimet tehdään vapaaehtoisesti ja niistä aiheutuvat kustannukset kompensoitaisiin. Maan- ja metsänomistajilla on siis suuri rooli päätöksenteossa, erityisesti ennallistamistoimien suuntaamisessa. Tähän on viitattu aiemmin mm. Metso- ja Helmiohjelmissa, joissa maanomistajien ja paikallisten asukkaiden ääni on saatu kuuluviin.
On tärkeää muistaa, että Suomessa on aikaisempia kokemuksia, jotka ovat jättäneet haavoja maaseudun ja luonnonsuojelun väliin. Esimerkiksi Natura-ohjelma toteutettiin pitkälti virkamiestyönä, eikä paikallisten ihmisten näkemyksiä aina kuultu. Tämä on luonut eripuraa ja epäluuloa maaseudulla. Nykyään tilanne on onneksi parempi, ja lähes kaikki ennallistamistoimenpiteet tehdään yhteistyössä maanomistajien ja paikallisten toimijoiden kanssa. Esimerkkinä tästä on Pohjois-Karjalassa Kontiolahden ja Kiihtelysvaaran alueilla toteutettu Jukajoen ja Jukajärven kunnostusprojekti, jossa yli 60 maanomistajaa antoi lupansa ja osallistui aktiivisesti ympäristön kunnostamiseen. Tämä on osoitus siitä, että yhteistyö tuottaa tulosta.
Maaseutu luonnon monimuotoisuuden vaalijana
Maaseudun rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä on itsestään selvä. Metsästysseurat tekevät tärkeää riistanhoitotyötä, torjuvat haitallisia vieraslajeja ja ylläpitävät riistatiheikköjä. Metsänhoitotyöt huomioivat monimuotoisuuden, ja esimerkiksi hakkuiden yhteydessä lahopuun merkitys on nostettu esille. Maataloudessa peltojen reuna-alueet jätetään yhä useammin pölyttäjien valtakunniksi, ja kukkapeltojen määrä on kasvanut kylätoimintojen myötä.
Kyläyhdistykset ja paikalliset toimijat ovat myös aktiivisesti mukana luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Vuosien varrella on kertynyt monenlaisia pieniä, mutta tehokkaita toimenpiteitä: linnunpönttöjen rakentaminen, siilinpesien ja lepakkohotellien valmistaminen, vieraslajitalkoot, ja jopa oman pihan kehittäminen kedoksi tai kukkaniityksi. Näitä toimenpiteitä tekevät niin kyläyhdistykset kuin paikalliset asukkaat, ja ne ovat tärkeä osa yhteisön ympäristötalkoita. Esimerkiksi riistanhoitoyhdistykset järjestävät keväisin telkänpönttötalkoita, joissa paikalliset saavat opastusta ja materiaalit pönttöjen valmistamiseen.
Kylätoimijoiden ja yhdistysten aktiivisuus
Maaseudun Sivistysliitto, yhdessä Pohjois-Karjalan Maaseutupalvelujen kanssa, teki vuonna 2022 kyselyn kylätoimijoiden ja metsästysseurojen luonnon monimuotoisuustöistä. Vastaajia oli yli sata, ja heidän toimenpiteitään olivat mm. eläinten asuinpaikkojen ylläpito, maisemanhoito, vieraslajitalkoot ja lajien tarkkailu. Yleisimmin toivottiin lisää tukea neuvonnassa sekä taloudellisessa ja talkooresurssien saannissa. Kyselyn tulosten pohjalta Maaseudun Sivistysliitto ja Suomen ympäristökeskus käynnistivät hankkeen, joka edistää luonnon monimuotoisuutta neljässä maakunnassa: Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Hankkeen toimenpiteet ovat käynnistyneet keväällä 2024, ja niiden toivotaan leviävän koko maahan.
Maaseudun tuki ja mahdollisuudet
Tällä hetkellä myös EU:n CAP 27 -ohjelma tarjoaa rahoitusta hyvin valmistelluille kehittämishankkeille ja yleishyödyllisille investoinneille. Tällaiset rahoitusmahdollisuudet tukevat entisestään maaseudun roolia luonnon monimuotoisuuden vaalijana. Kun nämä toimenpiteet saadaan osaksi arkea kaikkialla Suomessa, ovat kylät ja maaseudun asukkaat avainasemassa sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa että elinvoimaisen maaseudun ylläpitämisessä. Arkijärkeä kaikki tyyni.
Timo Reko, kehittämispäällikkö
Maaseudun Sivistysliitto, ympäristötiimi